Ihminen hahmottaa maailmaa tarinoiden kautta. Kuva: Wikimedia Commons
Ihminen hahmottaa maailmaa tarinoiden kautta. Kuva: Wikimedia Commons

Onko sinun elämäsi tarina?

Hyvässä tarinassa on rosoa ja käänteitä, sillä ne antavat vastaanottajalle tarttumapintaa.

Luin lehdestä henkilöhaastattelun. Siinä kerrottiin, kuinka haastattelun kohde oli menestynyt elämässään. Haastattelu eteni kuin juna raiteilla. Henkilö oli suorittanut elämässään kaiken täydellisesti. Saavuttanut urallaan kaiken. Tai niin haastattelu antoi ymmärtää.

Miksi henkilöhaastattelun sitten tulisi sisältää rosoisuutta ja erilaisia käänteitä? Ei sen välttämättä tarvitsekaan. Voidaan kuitenkin olettaa, että kaikkien tekstien tavoitteena on vähintäänkin herättää ja pitää yllä lukijan mielenkiintoa. Miksi juttu siis ei ollut kiinnostava?

Aina voidaan toki tyytyä helppoon, perisuomalaiseen selitykseen eli kateuteen. Ehkä emme halua lukea siitä, kuinka hyvin jollakin toisella menee?

Itse väitän kuitenkin, että menestystarinat ilman vastoinkäymisiä ovat yksinkertaisesti tylsiä. Elämä ei toimi niin. Kuinka moni meistä voi rehellisesti sanoa, että elämä on ollut juuri sellaista kuin olen aina haaveillut? Että kaikki on mennyt niin sanotusti putkeen?

Miksi tarinassa tulee olla käännekohta?

Se, onko elämä tarina, voidaan toki kyseenalaistaa. Tarinat ovat kuitenkin perustavanlaatuinen, inhimillinen tapa hahmottaa maailmaa ja jakaa tietoa. Ihmisillä on taipumus havaita niitä ympärillään ja luoda odotuksia niiden perusteella. Jokaisella meistä on siis näin ajateltuna oma elämäntarinamme, ja samalla jonkinlainen mielikuva siitä, millaisia muiden tarinat ovat.

Kyseisessä lehtijutussa annetaan vaikutelma, että elämä on järjestyksessä ja pysyy hallinnassa, jos vain ihminen itse niin päättää. Meidän ei tarvitse olla tarinallisuuden asiantuntijoita tietääksemme, että tämä ei ole totta.

Kaikki elämäntarinat sisältävät käännekohtia. Kenties tietoisuuden siitä, että on jossakin kohtaa valinnut väärin tai ehkä läheisen menetyksen, jonka jälkeen elämä muuttaa suuntaa. Tai vaikka vain sen kyllästymisen hetken, joka saa vihdoin tekemään jotain mitä on pitkään suunnitellut.

Kun tällaista käännekohtaa ei ole, lukija jää kaipaamaan sitä (ja miettimään, mitä kaikkea muuta tässä nyt jätetään kertomatta). Samalla tunteiden herättäminen, mitä itse pidän tarinankerronnan tärkeimpänä ansiona, epäonnistuu. Ilman tunteita ei ole tarinaa.

Esittäessään illuusion elämästä, jossa kaikki onnistuu, kirjoittaja muuttaa faktan fiktioksi. Hän toimii vastoin omaa kokemustamme ja mielikuviamme. Hän tarjoaa lukijalle tilaisuuden puuskahtaa kyllästyneenä: ”Tuollaista elämää ei ole olemassa.”

Tällöin tarttumapintaa ei ole ja tilaisuus luoda yhteys lukijaan jää käyttämättä.

Lue lisää siitä, miten omat näkemyksemme tarinoista ja tarinallisuudesta ovat kehittyneet viime vuosina omasta tarinastamme.

Maarit Oksanen

Maarit on Tarinavalimo-yrittäjä, valimon päivittäisen toiminnan pyörittäjä ja ennen kaikkea luova kirjoittaja, joka osaa kiteyttää olennaisen vähän sekavammastakin vyyhdestä.

info@tarinavalimo.fi

Tarinavalimo, Y-tunnus 2947048-7