Rantamaisema meren rannalta.
Kesämökillä kohdattu kyy viihtyy parhaiten rantakivikossa tai sen lähettyvillä. Kuva: Jukka Vahti,

Paratiisissa asuu käärme

Mitä tehdä, kun mökkirannasta löytyy kyy?

Ensimmäisinä päivinä törmäsimme häneen saunalle johtavalla polulla – läheltä piti, ettemme astuneet päälle.

Sittemmin olemme nähneet hänet pari kolme kertaa rannan tuntumassa, viimeksi tällä viikolla rantakivien raossa.

Tarinavalimo on pitänyt kesän lomaa ja viettänyt viime viikot varsin perinteisissä suomalaisissa kesämökkitunnelmissa. On tehty piha- ja kunnostustöitä, saunottu, istuskeltu laiturilla ja käyty mustikkametsässä.

Kaupungissa vietetyn koronakevään jälkeen tila ympärillä ja merimaiseman avaruus ovat tuntuneet, paremman sanan puutteessa, taivaallisilta.

Kesänviettopaikkamme on ollut pitkään käyttämättä. Saapuessamme paikalle pitkä heinä peitti kulkureitit.

Saunapolun kivilaatalla lämmitellyt kyykäärme on todennäköisesti asustellut tontilla jotakuinkin koko elämänsä ilman meidän läsnäoloamme.

Voi olla, että jossain kivenkolossaan se kirjoittaa parhaillaan blogikirjoitusta menetetystä rauhasta ja tömistävistä tunkeilijoista.

Nimetäänhän ihmisiäkin

Koska käärme mökkikaverina ei ole ihan pikkujuttu, toimeen oli tartuttava heti: Mikä kyylle nimeksi?

Googlaamalla ei löytynyt helppoa keinoa kyykäärmeen sukupuolen määrittämiseen mökkiolosuhteissa ja koska perinteiset sukupuolijaottelut ovat muutenkin tunkkaisia, pohdinta tarkentui nopeasti sukupuolineutraaleihin nimivaihtoehtoihin.

Aika monet sukupuolineutraalit nimet juontavat itse asiassa juurensa juuri luontoon, kuten esimerkiksi Syksy, Ruska, Kuu tai Valo. Toisekseen mietinnässä oli, että pitäisikö nimessä olla jokin alkukirjaimista juontuva soinnillisuus tyyliin Kalle Kyykäärme.

Tämä omaehtoinen nimipohdintamme osoittautui haastavaksi, sillä nimi luo mielikuvia ja määrittää siksi kohteensa tarinaa – olipa kyse ihmisistä, eläimistä, brändistä tai mistä tahansa asiasta.

Lisäksi käärmeellä on olentona jo ennestään vahva brändi, joka tosin (pitkälti kiitos Raamatun) on melkein yhtä kuin vaara, turmelus, petos ja vihollisuus. Raamatun kautta käärme myös edustaa villiä luontoa, eli ulkopuolista uhkaa ihmiselle.

Emme vielä tunne tätä kyseistä käärmettä kovin hyvin. Vastahan ylipäätään tapasimme. Ensivaikutelmamme kuitenkin on, että hän on aika arka ja varovainen yksilö, joka pysyttelee mieluiten piilossa.

Tuntui reilulta, ettei hän joutuisi nimensä kautta kantamaan ihmisten käärmeisiin vuosituhansien ajan liittämiä leimoja, joita emme aina tule edes ajatelleeksi. Toisesta suunnasta vaarana toki voi olla luonnon ja luontokappaleiden Disney-henkinen romantisointi. Käärmeen nimeämisen voi nähdä osana myös tätä perinnettä, mutta toisaalta – nimetäänhän ihmisiäkin.

Lopulta päädyimme luonnosta juontuvaan nimeen, joka sointuu, on kaunis ja sisältää pienen vaaran elementin. Fakta on, että rantakivillä tai heinikossa ei nyt kannata juoksennella ympäriinsä paljain jaloin.

Kutsumme pihamaan kyytä tästä lähin nimellä Kipinä.


Blogin ovat ideoineet Maarit ja Jukka yhdessä ja ajatukset kirjasi ylös Jukka. Tarinavalimo on tarinallisuuteen keskittyvä pieni viestintätoimisto, joka tarjoaa palveluja yrityksille ja ihmisille.

Lue palveluistamme tarkemmin täältä.

Täältä taas löydät lisätietoa meistä.

Jukka Vahti

Jukka on Tarinavalimon sivutoiminen "vanhempi neuvonantaja", joka tuntee viestinnän ja journalismin kentän sekä jaksaa hämmästyä yhä uudestaan yhteiskunnan ja maailman nopeasta muutoksesta.

info@tarinavalimo.fi

Tarinavalimo, Y-tunnus 2947048-7