Työntekijöitä Fordin liukuhihnalla.
Ford-yhtiö kulki kärkijoukoissa liukuhihnatyöskentelyn kehittämisessä. Kuva vuodelta 1913. Lähde: Wikimedia Commons

Pörssi hiljenee koska merkityksetön puuhastelu ei innosta

Yritystarinat paljastavat, että suomalaisyritykset eivät vielä osaa hyödyntää tarinapääomaansa.

Mikä sinusta on merkityksellistä?

Kysymykseen ei oikeastaan ole oikeita tai vääriä vastauksia, mutta rehellisiä ja vähemmän rehellisiä vastauksia voi olla.

Useimmat meistä varmaan vastaisivat julkisesti, että merkityksellisiä ja tärkeitä asioita ovat esimerkiksi rauha, oikeudenmukaisuus, luonnonsuojelu tai vaikkapa taloudelliset arvot, riippuen siitä, mistä kulmasta nyt kukin on tottunut maailmaa tarkastelemaan.

Lopulta merkityksellistä on se, mikä meitä eniten innostaa, jännittää, surettaa tai jollain muulla tavalla aidosti, vatsanpohjassa tuntuvalla tavalla, koskettaa.

Nämä asiat voivat olla (mutta eivät tietysti välttämättä ole) jotain muita kuin kysymykseen annettavat viralliset ja korrektit vastaukset.

Suurimpia tuntemuksia voivatkin herättää maailman mittakaavassa pienet asiat kuten kannattamamme urheilujoukkueen edesottamukset, yhteislaulutilaisuus, yksittäinen virke meille tärkeässä romaanissa tai vaikka se, että lapsi löytää itselleen ensimmäisen kaverin.

Pörssi hiljenee, koska kasvutarinat puuttuvat

Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla, että Helsingin pörssiin listautuu vähemmän yrityksiä kuin takavuosina.

Jutussa muun muassa Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen pohti syitä pörssilistautumisen imun hiipumiseen. Hänen mukaansa listautumisten vähyys johtuu ennen kaikkea siitä, että pörssiin tarjolla olevat yritykset eivät yksinkertaisesti ole yhtä kiinnostavia kuin aiemmin.

”Listautuminen edellyttää sitä, että yrityksen business case [liiketoimintasuunnitelma] ja kasvutarina ovat vahvoja”, Puttonen sanoi jutussa.

Hänen mukaansa sijoittajat kaipaavat mahdolliselta sijoituskohteelta ennen kaikkea uskottavaa liiketoiminnan näkymää.

Vaan entä jos pelkkä ”uskottava näkymä” ei riitä? Entä jos vakuuttamisen lisäksi pitäisi myös osata aidosti innostaa?

Yritystarina voi rakentaa innostavaa näkymää

Tarinavalimoa perustaessamme olemme käyneet läpi lukuisia suomalaisten yritysten verkkosivuilla olevia yritystarinoita.

Löysimme muutamia hyviä, muutamia kelvollisia ja ison määrän epämääräisiä yritysesittelyjä ja myös joitain yritystarinoita.

Läpi käymämme yritystarinat paljastavat, että suomalaisyritykset eivät vielä osaa hyödyntää tarinapääomaansa.

Tämän selvitystyömme ja muun aiemman kokemuksemme pohjalta väitämme, että vaikuttava yritystarina pitää sisällään

  • käsityksen siitä, mistä yritys on tulossa
  • käsityksen siitä, mihin yritys on menossa
  • kahden edellisen kytkemisen siihen, mikä juuri nyt on kiinnostavaa

Nähdäksemme tässä yrityksen ja yritystoiminnan tarinallistamisessa tai merkityksellistämisessä, mitä sanaa nyt haluaakaan käyttää, suomalaisilla toimijoilla olisi valtavasti parantamisen varaa.

Itse puhumme yrityksen tai organisaation tarinallisesta pääomasta. Kuten muutkin pääoman muodot, se voi olla hyötykäytössä tai lojua toimettomana.

Jostain syystä Suomessa perinteisestä pääomasta, eli rahasta, pidetään yleensä paljon parempaa huolta kuin tarinallisuuden kaltaisesta sosiaalisesta pääomasta.

Me uskomme, että juuri sosiaalisen pääoman merkitys on kasvanut ja kasvaa nopeasti, ja että elämme parhaillaan tarinankerronnan kannalta jännittävintä aikaa ikinä.

Tunne vakuuttaa ja saa aikaan liikettä

Tunteella on väliä, koska tunne saa aikaan liikettä. Asiantuntijatieto ja vaikkapa yrityksen talousdata voi vakuuttaa ja vedota rationaaliseen puoleen meissä, mutta ihminen ei ole vain rationaalinen otus.

Markkinoinnissa tunteiden merkitys on tiedostettu jo pitkään, mutta nyt se on alettu tunnistaa myös laajemmin yhteiskunnassa.

Lontoon yliopiston poliittisen taloustieteen tutkija William Davies  käsittelee aihetta kiinnostavasti viime vuonna julkaistussa kirjassaan Nervous States Democracy and the Decline of Reason. Teoksessa pohditaan ”tunnepolitiikan” nousua ja sitä, millaisen haasteen se heittää perinteiselle, asiantuntijatietoon pohjautuvalle yhteiskuntarakenteelle.

Yhdeksi lääkkeeksi Davies mainitsee tarinallisuuden nykyistä paremman hyödyntämisen. Siinä missä tarinallisuus on toistaiseksi ollut ennen kaikkea populististen helppoheikkien (tehokas) työkalu, sitä tulisi osata hyödyntää myös esimerkiksi tutkimustiedon viestimisessä ja vastuullisen politiikan tekemisessä.

Olen parhaillaan vasta Daviesin kirjan alkupuolella. Palaan kirjan viesteihin tarkemmin blogikirjoitusmuodossa jahka pääsen loppuun asti.

Kuka tietää, ehkä kirjasta löytyy pari vinkkiä myös sijoittajien innostamisesta unelmoivalle, tulevalle pörssiyhtiöllekin?

Lisätietoja Tarinavalimon yrityspalveluista löydät tämän linkin kautta.

Jukka Vahti

Jukka on Tarinavalimon sivutoiminen "vanhempi neuvonantaja", joka tuntee viestinnän ja journalismin kentän sekä jaksaa hämmästyä yhä uudestaan yhteiskunnan ja maailman nopeasta muutoksesta.

info@tarinavalimo.fi

Tarinavalimo, Y-tunnus 2947048-7